Post by Catania on Feb 8, 2016 16:09:28 GMT
Pilvenkappaleen Janette
Kutsumanimi: Janette
Rotu, skp: Shetlanninponi, tamma
Ex-omistaja: Kasvatustalli Valentino, VRL-14240
Omistaja: Spellcare vOy
VH: VH15-017-0734.
Ikä: 3v, 19.8.2012
Koulutaso: HeC, 40cm
Säkä: 105cm
tulossa myyntiin helmi-maaliskuussa
i. Classic Credit ii. Original Millstone ie. Just Like Carmensita
e. De Lux Camreeri ei. Andover Hall American ee. Winner Choose
Kutsumanimi: Janette
Rotu, skp: Shetlanninponi, tamma
Ex-omistaja: Kasvatustalli Valentino, VRL-14240
Omistaja: Spellcare vOy
VH: VH15-017-0734.
Ikä: 3v, 19.8.2012
Koulutaso: HeC, 40cm
Säkä: 105cm
tulossa myyntiin helmi-maaliskuussa
i. Classic Credit ii. Original Millstone ie. Just Like Carmensita
e. De Lux Camreeri ei. Andover Hall American ee. Winner Choose
Mistä on pienet ponit tehty? Kylmäpäisyydestä, paksusta talvikarvasta, arvaamattomuudesta, omapäisyydestä sekä tietenkin ponipukeista. Hmm... Tämän kuvauksen perusteella Janettea ei varmaankaan voi edes kutsua poniksi kuin sen pienen koon perusteella. Janetelle ei tosiaan kasva edes kunnon talvikarvaa; hyvä kun mitään muutakaan kunnon karvaa (vaikka sillä onkin niin muhkea harja ja häntä!?), joten se on loimitettava pakkasella sekä ilkeällä tuulella ja sateella. Muutenkin tamma on enemmän kesähevosia kuin talviponeja.
Kokonaisvaltaisesti Janette on säikky poni - mistä lie perinyt tai oppinut luonteensa. Se on herkkä ja nopea ja vierastaa kaikkea uutta ja pelottavaa. Ponia on lähestyttävä rauhallisesti ja muutenkin toimittava itsevarmasti mutta lempeästi, jotta poni tuntisi olonsa turvalliseksi. Tamma aristaa korviaan, päätään ja vatsanalustaan. Se on kuitenkin opetettu sietämään kosketusta näissä paikoissa. Varma ja luotettava hoitaja saa koskea joka paikkaan eikä mahavyötä kiristettäessäkään tule tällöin ihmeellistä vääntelyä ja luimimista - ainakaan siinä määrin.
Ihmisistä Janette pitää - niistä täysikasvuisista. Ihmislapsia se ei voi sietää; ovat ilmeisesti liian räiskyviä persoonia. Jos pakoon ei pääse, niin sitten yritetään jollain muulla konstilla päästä eroon. Tämän vuoksi Janette ei ole tuttu tapaus esimerkiksi alkeistunneilla, eikä sen selkään voi päästää mitään pientä ja arvokasta. Tiedä mitä traumoja sillä lapsista on. Ajaessa kuitenkin toimii erinomaisesti kaikenikäisillä, kunhan lapsen vieressä on aikuinen. Poni kyllä jaksaa vetää painavampaakin lastia ja onhan se hyvä toisinaan saada vähän lihaskuntoa kestävyystreenin ohella. Janettea ajetaankin kohtuullisen paljon, sillä kovin moni aikuinen tai nuori ei ole "shettiskokoinen" ratsastaakseen ponilla. Kärryjen edessä Janette on suhteellisen säikky, mutta se on helpompi hallita kuin esimerkiksi riimunnarun päässä. Aisat auttavat paljon eikä kärryt esimerkiksi mahdollista ponin kääntymistä ympäri paikallaan. Loppujen lopuksi tamma on ihan mukava ajettava, vaikka se hieman arvaamaton onkin.
Tamma pyrkii tekemään kaiken, mitä siltä pyydetään. Oikkuja sillä ei ole tapana tehdä, vaikka tamma onkin. Janette on oman mielikuvituksen ja aivojen käyttämisen välttämisen mestari. Kai sitä voisi kutsua omalla tavallaan apaattiseksikin. Ainakaan sillä ei koskaan ole metkut mielessä. Toisaalta sitä voisi myös kutsua oikeaksi typerykseksi - näin shetlanninponien kesken. Mikä poni - shetlanninponi - se sellainen on, joka ei käytä aivojaan mihinkään "hyödylliseen"? Noh, Janetesta on kai vain sanottava, että se on Janette.
Ruokailutottumuksiltaankin tamma on hieman erikoinen. Se kyllä syö mielellään, mutta syö erittäin vähän kerrallaan ja puputtaa pitkään samaa heinänkortta. Vaihtoehtoisesti se jauhaa samaa väkirehuannosta vähintään viisi minuuttia eikä ruoka meinaa kadota ollenkaan. Laitumella ponin tapaa syömästä tai vetämässä pukkilaukkaa laitumen toiseen päähän ja rauhoituttuaan jatkavan syömistä. Pikku puputtaja ei kuitenkaan pääse lihomaan syömänsä rehumäärän vaikutuksesta. Toisaalta ihan järkevää keksiä itselleen tekemistä ilman että se tätä rotua kovasti lihottaisi.
Päätettäköön luonnekuvaus siihen päätelmään, ettei Janettea voisi kutsua edes hyvällä omallatunnolla perus shetlanninponiksi, ellei tietäisi, että se oikeasti on sellainen. Lopputulokseksi taitaa riittää tulos, että se on suuri lämminverinen pienen ponin koossa.
Luonne: AnzkuliKokonaisvaltaisesti Janette on säikky poni - mistä lie perinyt tai oppinut luonteensa. Se on herkkä ja nopea ja vierastaa kaikkea uutta ja pelottavaa. Ponia on lähestyttävä rauhallisesti ja muutenkin toimittava itsevarmasti mutta lempeästi, jotta poni tuntisi olonsa turvalliseksi. Tamma aristaa korviaan, päätään ja vatsanalustaan. Se on kuitenkin opetettu sietämään kosketusta näissä paikoissa. Varma ja luotettava hoitaja saa koskea joka paikkaan eikä mahavyötä kiristettäessäkään tule tällöin ihmeellistä vääntelyä ja luimimista - ainakaan siinä määrin.
Ihmisistä Janette pitää - niistä täysikasvuisista. Ihmislapsia se ei voi sietää; ovat ilmeisesti liian räiskyviä persoonia. Jos pakoon ei pääse, niin sitten yritetään jollain muulla konstilla päästä eroon. Tämän vuoksi Janette ei ole tuttu tapaus esimerkiksi alkeistunneilla, eikä sen selkään voi päästää mitään pientä ja arvokasta. Tiedä mitä traumoja sillä lapsista on. Ajaessa kuitenkin toimii erinomaisesti kaikenikäisillä, kunhan lapsen vieressä on aikuinen. Poni kyllä jaksaa vetää painavampaakin lastia ja onhan se hyvä toisinaan saada vähän lihaskuntoa kestävyystreenin ohella. Janettea ajetaankin kohtuullisen paljon, sillä kovin moni aikuinen tai nuori ei ole "shettiskokoinen" ratsastaakseen ponilla. Kärryjen edessä Janette on suhteellisen säikky, mutta se on helpompi hallita kuin esimerkiksi riimunnarun päässä. Aisat auttavat paljon eikä kärryt esimerkiksi mahdollista ponin kääntymistä ympäri paikallaan. Loppujen lopuksi tamma on ihan mukava ajettava, vaikka se hieman arvaamaton onkin.
Tamma pyrkii tekemään kaiken, mitä siltä pyydetään. Oikkuja sillä ei ole tapana tehdä, vaikka tamma onkin. Janette on oman mielikuvituksen ja aivojen käyttämisen välttämisen mestari. Kai sitä voisi kutsua omalla tavallaan apaattiseksikin. Ainakaan sillä ei koskaan ole metkut mielessä. Toisaalta sitä voisi myös kutsua oikeaksi typerykseksi - näin shetlanninponien kesken. Mikä poni - shetlanninponi - se sellainen on, joka ei käytä aivojaan mihinkään "hyödylliseen"? Noh, Janetesta on kai vain sanottava, että se on Janette.
Ruokailutottumuksiltaankin tamma on hieman erikoinen. Se kyllä syö mielellään, mutta syö erittäin vähän kerrallaan ja puputtaa pitkään samaa heinänkortta. Vaihtoehtoisesti se jauhaa samaa väkirehuannosta vähintään viisi minuuttia eikä ruoka meinaa kadota ollenkaan. Laitumella ponin tapaa syömästä tai vetämässä pukkilaukkaa laitumen toiseen päähän ja rauhoituttuaan jatkavan syömistä. Pikku puputtaja ei kuitenkaan pääse lihomaan syömänsä rehumäärän vaikutuksesta. Toisaalta ihan järkevää keksiä itselleen tekemistä ilman että se tätä rotua kovasti lihottaisi.
Päätettäköön luonnekuvaus siihen päätelmään, ettei Janettea voisi kutsua edes hyvällä omallatunnolla perus shetlanninponiksi, ellei tietäisi, että se oikeasti on sellainen. Lopputulokseksi taitaa riittää tulos, että se on suuri lämminverinen pienen ponin koossa.